Säästäjä ja tuhlaaja ne yhteen sopii?

Tänään mennään hieman blogin aiheen vierestä, mutta tavallaan tämäkin liittyy rikastumiseen.

Kaksi ryhmää 

   Ihmiset on mahdollista jakaa taloudellisilta mieltymyksiltään kahteen ryhmään. Säästäjiin ja tuhlaajiin tai toisinsanoen sijoittajiin ja kuluttajiin. Kummatkin ovat omalla tavallaan tärkeitä yhteiskunnan kannalta. Kuluttajat ostavat tuotteita ja palveluja, joita tuottavat yritykset maksavat valtiolle veroa ja tuovat lisää työpaikkoja. Säästäjät(ja toivottavasti myös sijoittajat) taas käyttävät säästämiään varoja tuotteita ja palveluja tuottavien yritysten perustamiseen ja rahoittamiseen sekä myös välillisesti kuluttajien rahoittamiseen.


   Mutta mitä tapahtuu kun näistä kahdesta ryhmästä koostuu yksi talous? Toisen kuluttaessa samalla kun toinen koittaa säästää on luvassa riitaa ja erimielisyyksiä, ellei asialle tee jotain.

Erilliset tilit, yhteiset menot

   Ratkaisu on omat erilliset tilit ja yksi yhteinen tili, josta maksetaan kaikki yhteiset menot. Menot lasketaan tarkasti ja mielellään hieman yläkanttiin. Yhteisiin menoihin lasketaan kaikki elämisen normaalit kulut. Jos pariskunnan palkat ovat suunnilleen samaa tasoa voidaan menojen määrä yksinkertaisesti jakaa kahdella ja siinä on summa minkä molemmat maksavat yhteiselle tililleen palkan saatuaan. Loput rahat kumpikin saa käyttää oman mielensä mukaan, eikä kenelläkään ole siihen mitään vastaansanomista.

   Ongelma tosin mutkistuu hieman jos palkat ovat täysin eri maailmasta. Toinen tienaa minimipalkan tai ei sitäkään ja toinen on sydänkirurgi. Tämmöisessä tilanteessa voi laskea kummankin palkan prosenttiosuuden perheen talouden kokonaistuloista ja sen prosentin mukainen summa maksetaan menoista kuukausittain. Tällöin kumpikin maksaa saman summan suhteessa palkkaansa. Oikeudenmukaista tai sitten ei. Tämänkaltaisessa tilanteessa nimittäin pienempi palkkainen voi elää halvalla parempaa elintasoa kuin hänellä olisi oikeasti varaa. Suurempi palkkainen kustantaa tämän. Tähänkin on olemassa ihan kelpo ratkaisu.

Kalleimmat hankinnat eivät ole yhteisiä

    Jos suurempi palkkainen haluaa nostaa elintasoa esimerkiksi hankkimalla isomman asunnon, hän voi ostaa sen yksin ja näin ollen maksaa sen yksin. Jos toinen osapuoli ei omista puolia asunnosta, ei sitä lasketa myöskään yhteisiin menoihin. Luonnollisesti tämmöisessä tilanteessa pitää olla sovittu kirjallisesti, että asunto on suurempi palkkaisen, eikä asia siitä miksikään muutu vaikka avioero tulisikin. Normaalisti erotilanteessa avioparin omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan tasan osapuolien kanssa. Tähän liittyen, talouden säästäväisen osapuolen kannattaa vaatia avioehtoa, jottei puolet sijoituksista mene tuhlaavan osapuolen taskuun mahdollisen avioeron osuessa kohdalle. Nämä ovat ikäviä asioita keskustella, mutta se kannattaa ja vähentää mahdollisia rahariitoja.