keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Nostanko kiviä maasta?

Tämä kirjoitus on suunnattu työntekijöille, jotka eivät ole tyytyväisiä elämäntilanteeseensa. Olen kirjoittanut paljon säästämisestä ja sijoittamisesta sekä eri tavoista haalia rikkauksia. Nyt haluan kirjoittaa vähän motivaatiosta ja määrätietoisuudesta. Niistä asioista, joita tarvitaan aina kun halutaan saavuttaa jotain. En puhu vain taloudellisista tavoitteista vaan yleisesti elämästä. Ilman määrätietoisuutta, sitkeyttä ja motivaatiota ei pääse pitkälle millään elämän osa-alueella. Ihminen on pohjimmiltaa laiska ja menestyminen vaatii laiskuutta vastaan taistelemista. Tyytymistä vastaan taistelemista. Ihmisen suurin vastustaja on oma mieli ja sen päihittämiseen tarvitaan motivaatiota, sitkeyttä ja määrätietoisuutta.

Media tänäpäivänä puhuu paljon onnellisuudesta ja syistä sen puuttumiseen. Melkolailla aina syytetään parisuhdetta siitä, että ihminen ei ole onnellinen. Suhteessa voi mennä huonosti, totta, mutta onko se syy vai seuraus? Minä uskon vahvasti siihen, että tässä kulutusyhteyskunnassa, missä raha merkitsee aivan liikaa, suuri syy onnettomuuteen on taloudellisesti kannattamaton ja "vihattu" työ. Työlle annetaan elämästä kolmasosa ja valveillaoloajasta puolet. Jos tämä aika on kärsimystä, niin onnellisuus voi olla aika kaukana. Tämä varmasti peilaa parisuhteisiin, eikä toisinpäin.


Motivaatio

Jos sinut käsketään nostamaan kivi maasta, tiputtamaan se ja toistamaan tätä samaa. Kuinka kauan jaksat tehdä sitä ilman, että tiedät miksi teet sitä? Mikä on tavoite? Samaa voisi kysyä työelämässä. Kuinka kauan jaksat tallentaa kuitteja, ottaa palkan, tuhlata palkan ja toistaa tätä samaa? Kuinka kauan jaksat istua kassan takana myyden tuotteita, ottaa palkan, tuhlata palkan ja toistaa tätä samaa? Kuinka kauan jaksat kuormata rekan, purkaa rekan, ottaa palkan, tuhlata palkan ja toistaa tätä samaa? Tai viedä postit, ottaa palkan, tuhlata palkan ja toistaa tätä samaa?

Jokainen meistä haluaa jossain vaiheessa muutoksen tähän. Osa meistä ei koskaan saa sitä, mikä johtaa sairastumiseen, masentumiseen ja elämän haluttomuuteen. Tässä kuviossa toimii vain yksi motivaatio. Palkka. Ja niin kauan kun henkinen kärsimys tavoitteettomassa työssä on pienempi kuin palkan tuoma ilo ja hyöty, tämä kuvio jotenkin toimii. Mutta heti, kun kärsimys ylittää palkan tuoman ilon ja hyödyn, alkaa tapahtumaan. Tämä voi tapahtua kahdella tavalla. Joko työmäärä kasvaa väärässä suhteessa palkkaan tai palkkaa pienennetään. Jälkimmäinen on nyt tapahtumassa työtä tekevälle osalle kansaa. Tämän aloitti Posti Oy ja sitä tulee jatkamaan todennäköisesti myös muut työnantajat heti perässä jos Posti saa oman tahtonsa läpi. Paheksun tätä suuresti. Joka tapauksessa, kun kipu on kasvanut tyytymispisteen yli, käynnistyy ihmisessä joko taisteluhenki tai mureneminen. Tämä kipu on motivaatio. Se on syy, mikä synnyttää tarpeen muutokselle. Käytä sitä voimavarana ja taistele itsellesi parempi tulevaisuus. Tee elämässäsi sitä, mitä sinä haluat tehdä! Se on kaikille mahdollista.

Määrätietoisuus

Kuten edellä kirjoitin, elämässä tulee olla tavoitteita. Onnellisuus on varmasti kaikkien tavoite, mutta se on subjektiivinen... Mitä sen eteen voi tehdä, että tulee onnelliseksi? vastaus on... asioita, joita rakastaa. Jos tyydyt työhön, jota vihaat, teet puolet valveillaoloajastasi asioita, joita vihaat. Ajattele mielummin mitä sinä haluat tehdä ja tee sitä. Se on ainut keino päästä pakoon nykyisen vääristyneen kapitalismin ansasta. Kapitalismi oli aikoinaan kansanrikastuttaja ja kehityksen höyryveturi. Nykyään se on jotain ihan muuta. Yrityksiä kiinnostaa vain raha, kansankin kustannuksella.

Kun tiedät, mitä haluat tehdä. Tee mitä vaaditaan, että voi tehdä sitä mitä haluat. Ota tavoite ja saavuta se! Ole määrätietoinen. "Kukaan ei ole seppä syntyessään" ja virheet todella opettavat, mutta kun kaadut niin nouse ylös ja jatka kohti tavoitteita. Työ oman onnen tavoittelussa on erittäin palkitsevaa. Vaikka et olisi vielä tavoitteessa, niin teet silti asioita, joita rakastat. Voitat jo ennen kuin olet voittanut omat tavoitteesi.

Minun tilanne

Kirjoitan tästä, koska olen tullut elämässäni pisteeseen, jossa ajattelen tämän hetkistä tilannettani. Ajattelen menneitä vuosia. Mitä olen saavuttanut ja olenko tyytyväinen siihen? En ole. Olenko tehnyt tarpeeksi, jotta saisin muutoksen aikaan? En. En puhu nyt pelkästää taloudellisesta elämästäni vaan yleisesti. Tunnen olevani väärässä lokerossa. Muutos tähän pitää saada aikaan ja tämä kirjoitus olkoon muutoksen alku. Harkitsen vakavasti isoa muutosta. Pysynkö työssä missä minun työpanosta ei arvosteta vai lähdenkö perustamaan omaa yritystä, jossa voin arvostaa muiden työtä ja tehdä mitä rakastan? Urani polkee paikallaan ja työntekijöiden asemaa huononnetaan jopa maamme hallituksen toimesta. Ikävä kyllä tämä vaikuttaisi jonkin verran sijoitustoimintaani, mitä en haluaisin. Iso osa sijoitettavasta pääomastani on peräisin palkkatyöstä.

______

Tämä on varmasti mielipiteitä jakava aihe. Varsinkin sijoitusblogissa. :) Mitä mieltä sinä olet? Kommentoi alle. 

9 kommenttia :

  1. Olen tällä hetkellä tyytyväinen työhön/palkkaan, joten jatkan vain samaan malliin =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hienoa kuulla! Jokainen varmasti haluaa olla tilanteessa, jossa nauttii työstänsä, mutta ikävä kyllä se ei ole itsestään selvyys kaikille. Minun tuttavapiirissäni se on jopa harvinaista. Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Hyvä teksti, vaikka joiltain osin olenkin eri mieltä. Onnellisuuden tavoittelu on erittäin tärkeätä ja siihen on Suomessa joka ainoalle ihmiselle annettu aika lähelle maailman parhaat edellytykset. Tässä määrätietoisuudella on suuri merkitys!

    Mistä taas olen eri mieltä on Postin case. Postiala on muuttunut valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana, mutta jäykkä työehtosopimus rajoittaa Postin mahdollisuutta reagoida ja syö kilpailukykyä esim. juuri DHL:ää vastaan.

    Toki on ikävää, että ihmisiltä leikataan palkkaa, mutta mielestäni ei ole järkeä työllistää ihmisiä ihan työllistämisen ilosta, jos työ ei tuota tarpeeksi suhteessa kustannukseen. Vielä ikävämpää tietysti on jatkuvat yt-neuvottelut, mutta niidenkin suhteen olen sitä mieltä, että yrityksillä ei ole mitään velvollisuutta tai järkeä teettää kannattamatonta työtä. Yrityksiä kiinnostaa vain raha ja niin kuuluukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän pointtisi yrityksen velvollisuuksista ja ratkaisuista, mutta Postin tapauksessa leikkauksia ollaan tekemässä vain tuottavaa osaan henkilöstöä(työntekijät). Postin ainut tulo on se työ, minkä nämä työntekijät tekevät. Motivoitunut työntekijä tekee töitä paremmin ja laadukkaammin. Tuhoamalla motivaation tuottavalta osalta henkilöstöä, Posti ampuu omaa lehmäänsä.

      Kirjeposti on varmasti vähentynyt ja henkilöstön tarve voi olla vähentynyt myös, mutta se ei ole kaikki mitä Posti kuljettaa. Mielestäni yksi järkevä ratkaisu postialan murroksen voittamiseen olisi erottaa Posti ja rahti toisistaan, jolloin Posti voitaisiin hoitaa tappiollisesti valtion avustuksella.(huom. Laki velvoittaa Postin kuljettamaan kirjeet joka päivä, joka paikkaan Suomessa) Rahtiosuus voisi näin toimia edelleen voitollisesti ja jouheammin, kun kirjeposti ei olisi enää syömässä tuottoja. Aika näyttää, mitä Posti tekee ja mitä siitä seuraa.

      Alkuperäinen kapitalismi loi työpaikkoja ja rikastutti kansaa, joka synnytti myyntiä ja kasvatti näin yritysten tuottoja, mutta nykykapitalismi keskittyy tekemään vain rahaa ja työntekijästä on tullut välttämätön paha. Tämä ajatusmalli ei luo hyvinvointia yhteiskuntaan vaan vähentää sitä. Tästä syystä mielestäni yritysten tulisi ajatella hieman muutakin kuin rahaa. Raha on lopulta vain rahaa ja se minkä arvoista se on, voi muuttua yhdessä yössä.

      Kiitos kommentista!

      Poista
    2. Kulejtuspuolella logistiinka ja normaali postitoiminta on ainakin eriytetty, yhden kesän kuljetettajana olleena. Logistiikkakeskusten osalta en ole ihan varma miten toimii. Ainakin muilla vastaavilla aloilla (esim. rautatieliikenne) valtio tosiaan ostaa kannattamattomien reittien liikennöintiä. Uskoisin, että haja-asutusalueilla on jo nyt postilla sama käytössä, mutta en tiedä faktaksi.

      Pointtisi motivaatiosta on hyvä, enkä missään nimessä usko, että epämotivoitunut työntekijä olisi hyväksi. Mielestäni tämä nykyinen tilanne johtuu globalisaatiosta. Suuret yritykset teettävät työtä kustannustehokkaasti ja muiden yritysten on tähän vastattava tehostamalla omaa toimintaa tai muuten muuttuvat kannattamattomiksi. Tämä on johtanut siihen, että löysät (ja vähän ylikin) on karsittu pois ja työntekijöiltä vaaditaan entistä enemmän.

      Suomessa työn kustannus on kova ja työmarkkinat ay-liikkeiden takia erittäin kankeat. Postin tapauksessa kilpailijat teettävät osin samoja töitä työnantajalle jopa 30% edullisemmalla TES:llä, joka vääristää kilpailua.

      Ymmärrän toki ahdingon mihin jo ennestään pienipalkkaiset työntekijät joutuvat leikkauksien johdosta. Mielestäni ideaalitilanteessa palkkaus olisi huomattavasti nykyistä enemmän työsuorituksesta riippuvainen, mikä motivoisi työntekijöitä suoriutumaan työstään paremmin.

      En missään nimessä pidä nykyisestä yt-menosta ja jatkuvista leikkauksista, mutta näen ne valitettavasti osittain välttämättömänä nykyisessä maailmantilanteessa.

      Poista
  3. Mä oon tehnyt muutoksia jo vimoset pari vuotta, yrittänyt luopua kaikesta turhasta, säästää pienosenkin pennin ja käyttää johonkin fiksumpaan.
    Työpaikan muutos vaatii ison askeleen, mutta harkinnut sitä pitkään jo, koska se ei anna mulle mitään, ainoastaan että saan laskut hoidettua on syy miks siellä roikun.
    Mutta se motivaati lopahtaa aina tilipäivänä, kun maksan laskuja, tulee hällä väli fiilis vaikka kuinka yrität elää pienesti, on kulut huimat. Suomi on kallis maa...
    Vuosien varrella pikkuvelkaa ja luottoja on tullut ja pitäs niinko osata kahtoo mistä yrittäis ensin eroon. Vuokra vie sion osan menoista.
    Luottokorttejakin on kertynyt ja niiden käytössä käytän Whatcard- sovellusta puhelimessa. (www.whatcardapp.com), suunnitelin että sillä säästöllä, joka joskus on aika paljonkin ku reissailee ja vertailee mistä mitäkin ostaa ja mistä rahaa nostaa, mut lopulta se säästö menee johonkin muuhun. Pitäis päästä eroon koko korteista ja kaikista luotoista. Haluisin hirveesti pistää ees pikkusumman jemmaan kuuakusittain, mut mut...
    Ehkä vaan oon liian saamaton yrittääkseni kunnolla...
    Joten kyllä nää tällaset asiat vaikuttaa mielialaan ja kiletämättä parisuhteeseen, koska aina on rahasta jotai nupisemista jommalla kummalla.
    Vinkkejä kiitos! Otanko lopputilin ja karkaan saharaan??



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työtä ei kannata jättää, jos ei ole kunnollisia ja realistisia jatkosuunnitelmia. Suosittelen lukemaan/kuuntelemaan kirjoja sijoittamisesta ja säästämisestä. Niiden avulla saat aivopestyä itsesi ja kulutustottumuksesi muuttuvat. Sen jälkeen säästämisestä tulee helppoa ja jopa pakkomielle. :) Hyviä kirjoja on esimerkiksi Robert Kiyosaki "Rich dad, Poor Dad", Dave Ramsey "The total money makeover" ja legenda, mutta raskasta tekstiä sisältävä Napoleon Hill "Think and grow rich".

      Kun itse aloitin, niin minulla oli noin 20.000€ velkaa, enkä omistanut mitään jolla olisi oikeasti ollut jotain arvoa. Varsinaisessa velkakierteessä en ollut, mutta jokainen penni mitä tuli, myös meni. Tein kaikkeni, etten mene ulosottoon ja siitä syystä jopa ruoka oli välillä hankala hankinta ja silloinen naisystäväni joutui maksamaan ruoat. Kiitos siitä hänelle!

      Itselläni solmu lähti aukeamaan kun otin jokaisen velkojan laskun mukaan pankkiin ja pyysin yhdistämään lainat yhdeksi pankkilainaksi. Onnekseni tämä onnistui ja pankkivirkailija maksoi heti kassalla kaikki velkani pois. Kuukausierä laski reilusti ja pääsin aloittamaan pienimuotoisen säästämisen.

      Jos lainojen yhdistäminen ei ole mahdollista, niin maksa kaikkia lainoja sen verran mitä vaaditaan ja jos rahaa jää vielä, niin lyhennä sillä pienintä lainaasi. Kun saat pienimmän lainan maksettua niin sinulle irtoaa lisää vapaata kassavirtaa, jolla voit lyhentää seuraavaksi pienintä lainaa. Näin saat lainat pois nopeiten. Tietysti ennen tätä kulutustottumusten muuttaminen on asia numero yksi. Toivottavasti asiat lähtevät helpottumaan.

      Kiitos kommentista!

      Poista
  4. Lueskelin juuri blogisi läpi kokonaisuudessaan. Pidin lukemastani, joten halusin jakaa tiedon kanssasi. Minusta kirjoituksistasi huokuu potentiaali kehittyä erittäin kovan tason blogistiksi. Toivottavasti jaksat panostaa jatkossakin kirjoittamiseen, ajatusten jäsentelyyn sekä aiheeseen perehtymiseen. Valoa joulukuun pimeyteen toivottaen,
    -IB

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon! Todella mukavaa ja motivoivaa lukea tämmöistä palautetta. Tarkoitus on kirjoittaa jatkossakin mahdollisimman laadukasta tekstiä. Toivon, että jäät seuraamaan blogia.

      Poista